Hei hulinaa ja taikataikinan riemua!

Tytöt täällä lastenkodissa eivät kai aikaisemmin ole muovailleet. Taikataikina oli vetäytynyt pehmeäksi massaksi ja jo oli riemullista nähdä tyttöjen ilo, kun he muovailivat sydämiä ja pikkukippoja. Nyt ne ovat auringossa kuivumassa. Sillä aikaa tytöt harjoittavat muita kädentaitoja. Tänäänkin valmistui useita pikkulaukkuja ja olkakasseja. Ne joilla ei aikaisemmin ollut tekivät myös neulatyynyn itselleen ja minä varustin ne Suomesta tuomillani neuloilla.

Tarvitsin myös lisää materiaaleja, joita kävin ostamassa suurelta torilta. Viiden vuoden aikana olen nyt hakenut tuolta torilta 529 metriä kangasta ompeluksiimme. Eli ahkeria on oltu!

Terveiset lämpimistä päivistä ja viileistä öistä

Hei! Kaskaat sirittävät hirveällä metelillä kun menen nukkumaan. Valmistelen ensin otsalampun valossa seuraavan päivän työt. Aamulla kuin nakutettu koirat alkavat haukuntansa kello kolme. Sitten onkin puoli viideltä jumalten palvelusten vuoro. Eli yöt ovat vilkkaita. Nousen jo kuudelta aamutoimille

Terveiset lämpimästa!

Katmandu on ennallaan. Muutama lasinen korkea rakennus on tullut uutena täynnä firmoja. Hieno maa on nousemassa jaloilleen. Tytöt ovat kasvaneet ja oppineet englantia, mikä helpottaa kanssakäymistä. Olen taas tehnyt valtavan määrän hankintoja: kankaita, lankoja, piirustuspaperia .... Olemme kohta kaksi viikkoa ommelleet pannulappuja kaikkiin kodin neljään keittiöön, muutama tyttö on saanut jo isoäidinruuduista olkalaukun valmiiksi. Toiset vasta opettelevat ketjusilmukoiden virkkaamista. Virkkuukoukut ovat olleet ahkerassa käytössä.

Päivät ovat Suomen kesän lämpöiset ja yöt viileähköt. Koirien haukunta alkaa kolmelta aamulta ja alan näin kahdessa viikossa jo tottua siihen. Kaskaiden voimakas siritys auringon laskettua on hyvin romanttista korviini. Taisin lukea siitä joskus lapsuudessani ja kokemaan olen päässyt monessakin Afrikan maassa.

Eilen olimme tyttöjen kanssa elokuvissa. Minun riemukseni jäi katsojien reaktioiden tarkkailu. Kolmen tunnin nepalilaiskuvan katsominen ei ollut mikään elokuvataiteen nautinnon helmi! Hauskaa oli kun emme ensin, muitten mukana, löytäneet ulos edes toisella yrittämällä.

Dolma tuo minulle tikan (siunausmerkin otsaan) joka aamu ja selvästi toivoo saavansa jotain takaisin. Saakin piparin tai purkan. Se siitä siunauksesta sitten.

Koitan pysyä terveenä. Pysykää tekin!
Terveisin Sirkka Turkki

Matkakuumetta

Syyspäivä, täällä mökillä, on kaunis. Luumupuut eivät vieläkään ole tyhjiä hedelmistä.
Eilinen jysäytti: minun piti käydä pankkiautomaatilla, mutta se ei suostunut antamaan yhtään mitään. Hermostuin monen Elämä pelissä- pisteen verran! Mitä tehdä? Maanantaina on lähtö ja pankkiautomaatti temppuilee! Sovimme Rakkaan Naapurin kanssa, että siirtäisin hänen tililleen rahaa ja hän nostaisi omalla kortillaan. Ajoimme kuulaassa syysaamussa Sillvikistä Kamppulaan. Pankkiautomaatti ei ollut suostuvainen kenellekään. Eteenpäin kaupunkiin. Sieltä sain mitä tarvitsin omalla kortillani.
Kyllä raha rauhoittaa!

Vallitiellä ihailin lammen rannalla pieniä, vähälehtisiä, keltaisia koivuja, joissa oli tuhansia pisaraprismoja. Todella kaunista!

Huomenna se sitten tapahtuu. Lähtö Nepaliin jo viidettä vuotta ompelemaan tyttöjen kanssa kaikenlaista tarpeellista. Helsinki - Istanbul - Delhi - Katmandu. Perillä tiistai aamuna klo 9.

Matkatavaroissa on ompelutarvikkeita (neuloja joka sorttia), lankarullia, virkkuukoukkuja, neulepuikkoja, saksia, piirustus- ja maalausvälineitä, yksi keppinukke, lämpökerrasto kylmiä öitä varten ja tammikuussa hankkimani kamera.

Tapaan tänään vielä Keijun ja kuulen hänen kuulumisensa pyhiinvaellukselta. On se aika epeli: tarpoi yli 500 kilometriä Espanjan helteessä.

Kirjoitan seuraavan kerran terveiseni maailmalta.

Matkalla maailmalla

Sirkka kirjoittaa tähän blogiin matkoista, taiteesta ja tarinoista ja puutarhan hoidosta. Kohta taas matkalla Katmanduun Papa's Houseen.

Sirkka Turkki ja tytöt Katmandussa 2008