Tästä se taas alkaa! (Puutarhahommat)

Aamuisin ajatukseni ovat vielä Nepalissa. Letittelen tyttöjen hiuksia unissani. En osaa vieläkään tehdä sellaisia kukkia lettinauhoista, kuin tytöt tekevät. Alimmassa kuvassa tytöt täyttävät mustekynänsä ennen kouluunmenoa.
 Muistot menevät 55 vuoden taakse, kun tein omiin letteihini mitä erilaisimpia, kirjailtuja "letinlämmittimiä".

Eilen se sitten tapahtui! Posti toi elämänpelastajan. Isoäidin kasvit lähetti siemenluettelon! MIKÄ RIEMU! Tutkin jokaisen sivun kynän kanssa: Purppuratulikukka, Kellohunajakukka, Punakosmos, Kaunokainen, Kaukasiantörmäkatkero, Rohtosormustinkukka, Parsasalaatti, Ahomansikka, Rohtosormustinkukka, erilaiset tomaatit: amppeleihin, kasvihuoneisiin, avomaalle, varkaidenkanssa ja poistettavat varkaat, kurpitsat: Jättiläiset ja pikkuriikkiset, koristekurpitsat.
Aivan hullaannun ja asetun vasta, kun lasken kustannukset. On todettava, että kalliita ovat! Pitää käydä luettelo läpi uudelleen, kun ensi kiihko on laantunut. Lupaan kuitenkin ostaa yhden uutuuden!

Olenhan kerännyt krassin siemenet, akilleijat, samettikukat, petuniat, sormustinkukat ja villiruusut jo syksyllä. Amppeleihin laitan taas tavallisia mansikoita vanhojen rönsyistä. Venäläiset vieraat ihmettelivät niitä viime vuonna. Ihmetelkööt tulevanakin kesänä!

Olen normaalissa aikataulussani

En ole jouluihmisiä. Tapanin tullessa huokaisen helpotuksesta ja ryhdyn "töihin". Eilen pohjustin taulukankaita urakalla ensi kesän näyttelytöitä varten. Tänään käyn ne vielä läpi hienolla santapaperilla ja pohjustan uudelleen. Sitten alkaa itse maalaaminen, ihana aika, kun kelloon ei katsota, eikä ajatella muuta kuin värien sekoittamista ja siveltimen vetoja.
Vatsa kertoo milloin on syönnin aika.
Minulle valo on tärkeä asia ja sen puuttuminen näin talvella on kiduttavaa! Kuuntelen radiosta päivän pitenemisestä ja noita kauniita sanoja MERITUULI ja MERISUMU. Nepalissa tuli aloitettua aamut HAIKUJEN kirjoittamisella. (Nuoruusaikojen harrastus). Sain kirjoitettua kolmatta sataa. Se korvasi maalauskankaat ja siveltimet. Oikeastaanhan kaikki taiteet ovat sama asia. Maalaaminen, kuin säveltämistä, runojen rustaaminen, kuin maalaamista ja maalaaminen, kuin säveltämistä...ja kaikki lopulta yhtä tanssia, liikettä tai liikkumattomuutta.
Pidän improvisoinnista kaikissa eri taidemuodoissa. Se on sukua umpihankeen hiihtämiselle. Nykynuoret puhuvat neitseellisillä rinteillä laskettelusta. Se on sukua improvisoinnille.

Yritän pakottaa itseni ulos silloin tällöin. Hain eilen sukset varastosta. On lämpimät vaatteet (neuloin uudet sukat vanhoihin varsiin eilen) eikä minkäänlaista veruketta olla hiihtämättä!
Hyviä kelejä kaikille!

Olipa kaksi kuukautta elämää!

Ensin vauhdikas kuukausi Papa's Housessa. Dashain-juhlapyhinä kouluista on pitkä loma ja jokainen, jolla on paikka mihin mennä lähtee lomanviettoon. Se voi olla eno tai täti. Harvalla orpokodin lapsella on isä tai äiti, joiden luona viettää lomansa. Pari päivää Katmanduun saapumiseni jälkeen tuli suuri bussi hakemaan lapset 340 kilometrin matkalle. Kaikki tiedämme mitä se merkitsee vuoristotiellä: SATOJA oksennuspusseja ja sen, että lähtiessä niin puhdas linja-auto on kohta oksennuksessa sisältä ja ulkoa.
Orpokodin pihalla oli joukko hiljaisia, joilla ei ole paikkaa minne mennä. Priya 6v. on uusi tyttö ja hän oli siinä luulossa, että hänkin lähtisi. Tyttö oli pakannut reppunsa jo pari päivää aikaisemmin, vaikka toiset sanoivat, ettei ole varmaa, että kukaan häntä hakisi. Linja-autoon hänellä ei ollut asiaa.
Tytön reppu lensi moneen kertaan nurmikkoon ja sisupussi kiukkusi ympärilläoleville. Kun bussi lähti tuli monelle itku. Miten lohduttaa, kun lapsen ikävään ei ole lohdutusta?
Priya löysi nopeasti huoneeseeni ja sen ilmapallot. Hän puhalteli ilmapalloja ja päästi ne lentoon ja ikävä näytti helpottaneen. Kahden päivän päästä portilla oli nainen, joka ilmoittautui Priyan mummiksi ja halusi viedä tytön kotiinsa Dashain ajaksi. Lupauksiin pettynyt tyttö ei tahtonutkaan lähteä mummin matkaan. Seuraavana päivänä portille tuli nuori mies, joka ilmoittautui Priyan isäksi ja halusi viedä tytön kotiin. Tyttöpä ei lähtenyt. Hän kutsui minua siskoksi ja viihtyi huoneessani tekemässä taikataikinasta olioita. Hän oppi kuukaudessa englantia ja osoittautui muutenkin harvinaisen oppivaiseksi.
Nyt on sitten tyttöjen kanssa, viidessä vuodessa, ommeltu mekoiksi, kasseiksi ja muuksi tarvekaluksi 548 metriä kangasta. On neulottu kaulahuiveiksi, pipoiksi ja sukiksi 16 isoa säkillistä lankoja. KIITOS YSTÄVIENI LAHJOITUSTEN (ja oman kukkaroni!).
Kävin mytös PATSUHIAN kylässä viettäen Romjan, Sabitan, pikku Sofian ja BaliRamin kotona muutaman yön. Koko kylän asukkaat halusivat tulla kuvatuiksi. Digikamera on ihana keksintö! Minä kuvasin. Kuljeksin myös uusissa kylissä, joista löysin 3 CP-vammaista lasta. Heidän perheilleen opetin lapsien asentohoitoa ja muuta kuntouttavaa käsittelyä viikon ajan. Tapasin opettajia, joiden keskusteluhalu vanhan, länsimaisen opettajan kanssa oli loputon.
Matkani loppupuolella sain kutsun kerjäläisnaisen kotiin. - Ei se mikään koti ole, hän tokaisi, kun lähestyimme pressuista kyhättyjä telttoja. 50 perhettä asuu Boudhanatissa siinä slummissa. Lämpötila laskee 2 asteeseen öisin näin joulukuussa, voi vain kuvitella miltä tuntuu asua moisessa paikassa!

Terveiset todelliselta elämysmatkalta!

Kotona jälleen!
Olisin halunnut kirjoittaa, mutta kaikkialla maailmassa ei ole sähköä tai kenttää!
Tytöt Papa's Housessa ovat kasvaneet ja kehittyneet valtavasti vuoden aikana. Heidän olonsa ovat myös kohentuneet: syövät kaksi kertaa päivässä makoisaa ruokaa, juovat teetä kaksi kertaa päivässä ja syövät hedelmän joka päivä. Koulussa moni oli taas hypännyt yli pari luokkaa ja silti saanut lähes täysiä pisteitä. MITEN hillitä liiallistakin lukuhalua? Jotkut tytöistä aloittaa koulusta tultuaan läksyjen luvun ja lopettavat vain nukkumaan mennessään.
Aamuisin ihana Dankumari, keittiön hengetär toi minulle teetä huoneeseeni klo 5.30. SE ON LUXUSTA kylmän yön jälkeen. Nukuin viimeiset pari viikkoa PATJAN ALLA, koska yöllä lämpötila laski kahteen asteeseen. Siltä lämmöstä oli vastentahtoista nousta aamutarpeille, kun hengitys näkyi huuruna.
Vierailin Lamahin lähistöllä olevissa kylissä ja löysin kolme CP-vammaisen lapsen perhettä. Ohjasin äitejä lasten liikehoidoissa useina päivinä ja sain nähdä tiedon tuottamaa iloa ja helpotusta. Lähinnä asentohoitojen tuottama rentous oli helpottavaa sekä lapsille, että äideilleen. Minut on taas kutsuttu useampaan kylään uudelleen.
Viisi vuotta sitten vierailin erään lammen takana olevassa, pienessä temppelissä. Väsyneenä, helteessä halusin nähdä tuon temppelin uudelleen. Kävelin noin 7 km matkan sinne ja istuin rauhoittamaan mieleni puun varjoon. Hyvin nopeasti minut ympäröi noin 20 ihmistä. Seurasi kysymysten ryöppy: Kuka olet? Mistä tulet? Mitä teet täällä? Mitä teet Nepalissa?
Vastailin ja tein vastakysymyksiä. Pian minut kutsuttiin joukkoon mukaan. He olivat musiikista ja tanssista kiinnostuneitten opettajien ja opiskelijoiden joukko. IKINÄ en ole sellaiseen viattomaan tanssiriehaan heittäytynyt! Minulla oli hauskaa! Rumpu, huilu, tampuriini ja ihmisääni, siinä instrumentit ja jokainen esiintyi vuorollaan. Minä lauloin pravurini ja esitin suomalaista jenkkaa. Helteessä polkka olisi ollut rankkaa! Lauloin kuitenkin, paljon ihastustaa saaneen Säkkijärven polkan. Sain esittää sen jopa pikauusintana.
Päiväni ylitti kaikki odotukseni!
Myöhemmin lisää ja laitan kuvia ainakin facebookinn, kunhan saan käytyä ne kaikki 10000 läpi! Opettelen laittamaan tännekin
Myöhemmin lisää
Sirkka

Siunattu otsalamppu!

Kun sähköt ovat jatkuvasti katkolla ja yö on sysimusta jo kello 19, on otsalamppu välttämätön kapistus. Enää viikko tyttöjen koulun alkuun ja kaikilla on vimmattu kiire ommella itselleen laukkuja, kynäkoteloita, suihkupesusykeröitä, keittiöihin pannulappuja, sydämiä roikkumaan kärreistä ja joulukuuseen koristeita. Kuulen 1000 kertaa päivässä: Sister Sirka, how to doo? Ja sister Sirka yrittää vastata kaikille ja näyttää.

Hei hulinaa ja taikataikinan riemua!

Tytöt täällä lastenkodissa eivät kai aikaisemmin ole muovailleet. Taikataikina oli vetäytynyt pehmeäksi massaksi ja jo oli riemullista nähdä tyttöjen ilo, kun he muovailivat sydämiä ja pikkukippoja. Nyt ne ovat auringossa kuivumassa. Sillä aikaa tytöt harjoittavat muita kädentaitoja. Tänäänkin valmistui useita pikkulaukkuja ja olkakasseja. Ne joilla ei aikaisemmin ollut tekivät myös neulatyynyn itselleen ja minä varustin ne Suomesta tuomillani neuloilla.

Tarvitsin myös lisää materiaaleja, joita kävin ostamassa suurelta torilta. Viiden vuoden aikana olen nyt hakenut tuolta torilta 529 metriä kangasta ompeluksiimme. Eli ahkeria on oltu!

Terveiset lämpimistä päivistä ja viileistä öistä

Hei! Kaskaat sirittävät hirveällä metelillä kun menen nukkumaan. Valmistelen ensin otsalampun valossa seuraavan päivän työt. Aamulla kuin nakutettu koirat alkavat haukuntansa kello kolme. Sitten onkin puoli viideltä jumalten palvelusten vuoro. Eli yöt ovat vilkkaita. Nousen jo kuudelta aamutoimille

Terveiset lämpimästa!

Katmandu on ennallaan. Muutama lasinen korkea rakennus on tullut uutena täynnä firmoja. Hieno maa on nousemassa jaloilleen. Tytöt ovat kasvaneet ja oppineet englantia, mikä helpottaa kanssakäymistä. Olen taas tehnyt valtavan määrän hankintoja: kankaita, lankoja, piirustuspaperia .... Olemme kohta kaksi viikkoa ommelleet pannulappuja kaikkiin kodin neljään keittiöön, muutama tyttö on saanut jo isoäidinruuduista olkalaukun valmiiksi. Toiset vasta opettelevat ketjusilmukoiden virkkaamista. Virkkuukoukut ovat olleet ahkerassa käytössä.

Päivät ovat Suomen kesän lämpöiset ja yöt viileähköt. Koirien haukunta alkaa kolmelta aamulta ja alan näin kahdessa viikossa jo tottua siihen. Kaskaiden voimakas siritys auringon laskettua on hyvin romanttista korviini. Taisin lukea siitä joskus lapsuudessani ja kokemaan olen päässyt monessakin Afrikan maassa.

Eilen olimme tyttöjen kanssa elokuvissa. Minun riemukseni jäi katsojien reaktioiden tarkkailu. Kolmen tunnin nepalilaiskuvan katsominen ei ollut mikään elokuvataiteen nautinnon helmi! Hauskaa oli kun emme ensin, muitten mukana, löytäneet ulos edes toisella yrittämällä.

Dolma tuo minulle tikan (siunausmerkin otsaan) joka aamu ja selvästi toivoo saavansa jotain takaisin. Saakin piparin tai purkan. Se siitä siunauksesta sitten.

Koitan pysyä terveenä. Pysykää tekin!
Terveisin Sirkka Turkki

Matkakuumetta

Syyspäivä, täällä mökillä, on kaunis. Luumupuut eivät vieläkään ole tyhjiä hedelmistä.
Eilinen jysäytti: minun piti käydä pankkiautomaatilla, mutta se ei suostunut antamaan yhtään mitään. Hermostuin monen Elämä pelissä- pisteen verran! Mitä tehdä? Maanantaina on lähtö ja pankkiautomaatti temppuilee! Sovimme Rakkaan Naapurin kanssa, että siirtäisin hänen tililleen rahaa ja hän nostaisi omalla kortillaan. Ajoimme kuulaassa syysaamussa Sillvikistä Kamppulaan. Pankkiautomaatti ei ollut suostuvainen kenellekään. Eteenpäin kaupunkiin. Sieltä sain mitä tarvitsin omalla kortillani.
Kyllä raha rauhoittaa!

Vallitiellä ihailin lammen rannalla pieniä, vähälehtisiä, keltaisia koivuja, joissa oli tuhansia pisaraprismoja. Todella kaunista!

Huomenna se sitten tapahtuu. Lähtö Nepaliin jo viidettä vuotta ompelemaan tyttöjen kanssa kaikenlaista tarpeellista. Helsinki - Istanbul - Delhi - Katmandu. Perillä tiistai aamuna klo 9.

Matkatavaroissa on ompelutarvikkeita (neuloja joka sorttia), lankarullia, virkkuukoukkuja, neulepuikkoja, saksia, piirustus- ja maalausvälineitä, yksi keppinukke, lämpökerrasto kylmiä öitä varten ja tammikuussa hankkimani kamera.

Tapaan tänään vielä Keijun ja kuulen hänen kuulumisensa pyhiinvaellukselta. On se aika epeli: tarpoi yli 500 kilometriä Espanjan helteessä.

Kirjoitan seuraavan kerran terveiseni maailmalta.

Matkalla maailmalla

Sirkka kirjoittaa tähän blogiin matkoista, taiteesta ja tarinoista ja puutarhan hoidosta. Kohta taas matkalla Katmanduun Papa's Houseen.

Sirkka Turkki ja tytöt Katmandussa 2008