Terveiset lämpimästa!

Katmandu on ennallaan. Muutama lasinen korkea rakennus on tullut uutena täynnä firmoja. Hieno maa on nousemassa jaloilleen. Tytöt ovat kasvaneet ja oppineet englantia, mikä helpottaa kanssakäymistä. Olen taas tehnyt valtavan määrän hankintoja: kankaita, lankoja, piirustuspaperia .... Olemme kohta kaksi viikkoa ommelleet pannulappuja kaikkiin kodin neljään keittiöön, muutama tyttö on saanut jo isoäidinruuduista olkalaukun valmiiksi. Toiset vasta opettelevat ketjusilmukoiden virkkaamista. Virkkuukoukut ovat olleet ahkerassa käytössä.

Päivät ovat Suomen kesän lämpöiset ja yöt viileähköt. Koirien haukunta alkaa kolmelta aamulta ja alan näin kahdessa viikossa jo tottua siihen. Kaskaiden voimakas siritys auringon laskettua on hyvin romanttista korviini. Taisin lukea siitä joskus lapsuudessani ja kokemaan olen päässyt monessakin Afrikan maassa.

Eilen olimme tyttöjen kanssa elokuvissa. Minun riemukseni jäi katsojien reaktioiden tarkkailu. Kolmen tunnin nepalilaiskuvan katsominen ei ollut mikään elokuvataiteen nautinnon helmi! Hauskaa oli kun emme ensin, muitten mukana, löytäneet ulos edes toisella yrittämällä.

Dolma tuo minulle tikan (siunausmerkin otsaan) joka aamu ja selvästi toivoo saavansa jotain takaisin. Saakin piparin tai purkan. Se siitä siunauksesta sitten.

Koitan pysyä terveenä. Pysykää tekin!
Terveisin Sirkka Turkki