keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Olen normaalissa aikataulussani

En ole jouluihmisiä. Tapanin tullessa huokaisen helpotuksesta ja ryhdyn "töihin". Eilen pohjustin taulukankaita urakalla ensi kesän näyttelytöitä varten. Tänään käyn ne vielä läpi hienolla santapaperilla ja pohjustan uudelleen. Sitten alkaa itse maalaaminen, ihana aika, kun kelloon ei katsota, eikä ajatella muuta kuin värien sekoittamista ja siveltimen vetoja.
Vatsa kertoo milloin on syönnin aika.
Minulle valo on tärkeä asia ja sen puuttuminen näin talvella on kiduttavaa! Kuuntelen radiosta päivän pitenemisestä ja noita kauniita sanoja MERITUULI ja MERISUMU. Nepalissa tuli aloitettua aamut HAIKUJEN kirjoittamisella. (Nuoruusaikojen harrastus). Sain kirjoitettua kolmatta sataa. Se korvasi maalauskankaat ja siveltimet. Oikeastaanhan kaikki taiteet ovat sama asia. Maalaaminen, kuin säveltämistä, runojen rustaaminen, kuin maalaamista ja maalaaminen, kuin säveltämistä...ja kaikki lopulta yhtä tanssia, liikettä tai liikkumattomuutta.
Pidän improvisoinnista kaikissa eri taidemuodoissa. Se on sukua umpihankeen hiihtämiselle. Nykynuoret puhuvat neitseellisillä rinteillä laskettelusta. Se on sukua improvisoinnille.

Yritän pakottaa itseni ulos silloin tällöin. Hain eilen sukset varastosta. On lämpimät vaatteet (neuloin uudet sukat vanhoihin varsiin eilen) eikä minkäänlaista veruketta olla hiihtämättä!
Hyviä kelejä kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti