Pidän junaa parhaana kulkuneuvona.
Keiju oli ostanut meille, itselleen ja minulle, joululahjaksi matkan Turkuun. Erikoistarjouksena VR:än joulukalenterista matkan hinta oli 1,50 eli edestakaisin 3€/henkilö. Matkan teimme sateentuhruisena päivänä tammikuussa. Kävimme näyttelyssä Aboa Vetus & Ars Novassa ja syömässä Fransmannissa.
Aboa Vetus -museossa on uskomattoman mielenkiintoisesti kaivettu esiin historia. Meitä tuli opastamaan museo-opas, ihan hyvä hyvyyttään. Mies tunsi ja tiesi asiansa! Me mummelinikäiset nautimme museokäynnistä. Modernin taiteen näyttelyssä vain harvat työt kolahtivat. Paluumatkalla Helsinkiin junassa juttelimme, miten mielenkiintoista olisi matkustaa Trans Siperia-junalla halki Venäjän. Innostuin muistelemaan erilaisia junamatkojani.
90-luvun lopussa olin USA:ssa, San Fransiscossa istuttamassa dyyneille juolavehnää, kansainvälisellä työleirillä kuukauden ajan. Toisen kuukauden matkustin inter-railillä pohjois-Amerikan ympäri. Pysähdyin muutamaksi päiväksi Salt Lake Cityyn, Cicagoon, New Orleansiin, San Antonioon, Tusconiin ja Los Angelesiin.
Salt Lake Cityssä halusin mennä mormonien temppeliin katsomaan valtaista Jeesus-patsasta. Ei sinne temppeliin noin vain mennä! Jokaiselle vierailijalle annettiin opas. Minun oppaakseni tuli pikkiriikkinen alle 20 tyttö, joka oli Japanista kotoisin ja juuri kääntynyt mormooniksi. Kerroin, että tahtoisin erityisesti nähdä sen valtavan Jeesus-patsaan.
Tyttö heristi minulle sormea:
-Täytyy mennä ohjelman mukaan!
- Jep! sanoin, sillä en halua sotkea kenenkään ohjelmaa.
Jeesus-patsaan taustalla on suuri, kaareva seinä, jolla on useita valtaisia tauluja, joiden kuvat kertovat Jeesuksen maanpäällisestä elämästä.
- Tässä Jeesus on kalastajien matkassa... tyttö kertoi
- Gennesaretin järvellä. Siinä on Pietari. Pietarin kalansaanis, you know! selostin minä.
- GOOOOOOD! sanoi tyttö venyttäen sanaansa ja taputti minun käsivarttani.
Minä olin kuin kakara pyhäkoulussa.
Kerroin jokaisen maalauksen kuvien sisällön ja jokaisen edessä sain tytön sanomaan:
- GOOOOOOOD! ja taputuksen käsivarteeni.
Sain taulukierroksen jälkeen istua Jeesuspatsaan eteen rahille.
Tyttö kävi painamassa valokatkaisijasta himmentimen päälle ja musiikin pauhaamaan.
Parin minuutin kuluttua hän hätisti minut jatkamaan kierrosta.
Kun tulimme ulos pyhäköstä hän kysyi olisiko minulla herännyt kysymyksiä, joihin hän voisi antaa vastauksen. Hän oli niin kovin herttainen! Sieppasin hänet syliini ja pyöräytin ilmassa ympäri.
- Luulenpa, ettei minulla ole mitään sellaista kysymystä! sanoin.
Sitten minun piti kirjoittaa palaute hänen tekemästään työstä.
Hän oli iloinen parhaasta arviosta, heti ensimmäiseltä ohjattavaltaan.
-------
Coloradossa juna hiljensi vauhtia. Kaiuttimista kuului junailijan ääni:
Katsokaa vasemmalle, järven jäälle! Siellä jolkottaa kaksi sutta!
-------
Ennen New Orleansia juna kulki kapeaa vallia pitkin hitaasti. Molemmissa puolilla junarataa oli mangrovemetsiä vedessä. Näin lähellä junaa vedessä olevan tukin, jonka päällä viisi suurta kilpikonnaa paistatteli auringossa. Toinen tukki lipui kohti ensimmäistä.
- Onpas siinä kumman kova virta! ihmettelin. Samassa jälkimmäinen "tukki" kaappasi kitaansa auringonpalvojia. Näin uskomattoman luonnon näytelmän! Krokotiili vai liekö alligaattori sai makupalansa.
Samalla "voimakas virtaus"-pohdintani sai ratkaisunsa.
Keiju oli ostanut meille, itselleen ja minulle, joululahjaksi matkan Turkuun. Erikoistarjouksena VR:än joulukalenterista matkan hinta oli 1,50 eli edestakaisin 3€/henkilö. Matkan teimme sateentuhruisena päivänä tammikuussa. Kävimme näyttelyssä Aboa Vetus & Ars Novassa ja syömässä Fransmannissa.
Aboa Vetus -museossa on uskomattoman mielenkiintoisesti kaivettu esiin historia. Meitä tuli opastamaan museo-opas, ihan hyvä hyvyyttään. Mies tunsi ja tiesi asiansa! Me mummelinikäiset nautimme museokäynnistä. Modernin taiteen näyttelyssä vain harvat työt kolahtivat. Paluumatkalla Helsinkiin junassa juttelimme, miten mielenkiintoista olisi matkustaa Trans Siperia-junalla halki Venäjän. Innostuin muistelemaan erilaisia junamatkojani.
90-luvun lopussa olin USA:ssa, San Fransiscossa istuttamassa dyyneille juolavehnää, kansainvälisellä työleirillä kuukauden ajan. Toisen kuukauden matkustin inter-railillä pohjois-Amerikan ympäri. Pysähdyin muutamaksi päiväksi Salt Lake Cityyn, Cicagoon, New Orleansiin, San Antonioon, Tusconiin ja Los Angelesiin.
Salt Lake Cityssä halusin mennä mormonien temppeliin katsomaan valtaista Jeesus-patsasta. Ei sinne temppeliin noin vain mennä! Jokaiselle vierailijalle annettiin opas. Minun oppaakseni tuli pikkiriikkinen alle 20 tyttö, joka oli Japanista kotoisin ja juuri kääntynyt mormooniksi. Kerroin, että tahtoisin erityisesti nähdä sen valtavan Jeesus-patsaan.
Tyttö heristi minulle sormea:
-Täytyy mennä ohjelman mukaan!
- Jep! sanoin, sillä en halua sotkea kenenkään ohjelmaa.
Jeesus-patsaan taustalla on suuri, kaareva seinä, jolla on useita valtaisia tauluja, joiden kuvat kertovat Jeesuksen maanpäällisestä elämästä.
- Tässä Jeesus on kalastajien matkassa... tyttö kertoi
- Gennesaretin järvellä. Siinä on Pietari. Pietarin kalansaanis, you know! selostin minä.
- GOOOOOOD! sanoi tyttö venyttäen sanaansa ja taputti minun käsivarttani.
Minä olin kuin kakara pyhäkoulussa.
Kerroin jokaisen maalauksen kuvien sisällön ja jokaisen edessä sain tytön sanomaan:
- GOOOOOOOD! ja taputuksen käsivarteeni.
Sain taulukierroksen jälkeen istua Jeesuspatsaan eteen rahille.
Tyttö kävi painamassa valokatkaisijasta himmentimen päälle ja musiikin pauhaamaan.
Parin minuutin kuluttua hän hätisti minut jatkamaan kierrosta.
Kun tulimme ulos pyhäköstä hän kysyi olisiko minulla herännyt kysymyksiä, joihin hän voisi antaa vastauksen. Hän oli niin kovin herttainen! Sieppasin hänet syliini ja pyöräytin ilmassa ympäri.
- Luulenpa, ettei minulla ole mitään sellaista kysymystä! sanoin.
Sitten minun piti kirjoittaa palaute hänen tekemästään työstä.
Hän oli iloinen parhaasta arviosta, heti ensimmäiseltä ohjattavaltaan.
-------
Coloradossa juna hiljensi vauhtia. Kaiuttimista kuului junailijan ääni:
Katsokaa vasemmalle, järven jäälle! Siellä jolkottaa kaksi sutta!
-------
Ennen New Orleansia juna kulki kapeaa vallia pitkin hitaasti. Molemmissa puolilla junarataa oli mangrovemetsiä vedessä. Näin lähellä junaa vedessä olevan tukin, jonka päällä viisi suurta kilpikonnaa paistatteli auringossa. Toinen tukki lipui kohti ensimmäistä.
- Onpas siinä kumman kova virta! ihmettelin. Samassa jälkimmäinen "tukki" kaappasi kitaansa auringonpalvojia. Näin uskomattoman luonnon näytelmän! Krokotiili vai liekö alligaattori sai makupalansa.
Samalla "voimakas virtaus"-pohdintani sai ratkaisunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti