Syntymäpäiviä.

Onnea Iris (85-vuotta)!
Omat vanhempani kuolivat nuorina. 
Rakkaan Naapurin täti täyttää tänään 85 vuotta. Olen kohta 10 vuotta saanut seurata tämän suvun synttärijuhlintaa, mikä minulle on ollut suuri ihmetyksen aihe. Kun Iriksen isosisko Saga täytti 85 oli poikansa järjestänyt uskomattomat pidot. Päivänsankari kulki ympäriinsä nostellen kinttujaan, kuin can-can-tanssija, iloisena näytellen jalannousutaitojaan. Minusta se oli hauskaa, vaikka toiset vähän häntä pyrkivät hillitsemään. Kukaan ei voi väittää, etteikö Sagalla ollut upeat sääret, joita näytellä!

Iriksen 80-vuotispäivillä tapahtui hassu episodi:
Nuori naispappi tuli seurakunnasta visiitille. Sillä silmäniskulla, kun pappi astui pirttiin, talo hiljeni.
- Ajatella Iris, että täytät 80! Ei millään uskoisi..
- Minä olen 85! huusi Saga pöydän äärestä, vilkuttaen itselleen papin huomion.
- Ajatella! pyhästeli pappi.
- Ja tämä tässä on 90 vuotta! jatkoi Saga, osoittaen vieruskaveriaan.
- Enkä ole! suuttui Sagan vieressä oleva. Minä olen 87v!
Hän nousi, tuoli kolisten lähteäkseen, moisen häväistyksen koettuaan.
Pyysin häntä kirjoittamaan nimensä vieraskirjaan ja jäämään juhlaan. Nainen rauhottui ja jäi.

Ihan jännittää nämä juhlat. Varmuudella tiedän, että tarjolla on herkullisia täytekakkuja, suolaisia piirakoita ja tarjoilu on runsas. Puheenaiheena ovat suvun vaiheet: jutellaan siitä miten suvun naiset olivat Hamarin satamassa lastaamassa sahatavaraa laivoihin, kuinka erilainen järjestötoiminta kukoisti. Tiedän myös, että joukossa on useita, joiden kuulo alkaa heiketä ja näin keskustelu on paljon yksinpuhelua. Minä, Helsingin tyttö (66v.) olen pelkkä kummajainen. Kuuntelen sujuvasti, mutta kukaan ei edes tunnu odottavan, että sanoisin mitään. Tietävät kyllä, että puhun ruotsia, koska olen opiskellut Ruotsissa, mutta olen pelkkä kylkiäinen Naapurin siivellä.

Sagaa ei enää ole, mutta näen hänet joukossa, muistojen silmälasien läpi ja minua hymyilyttää.
Tahtoisin niin, että hän huitoisi ilmaa kauniilla säärillään!