Mummelin painajainen toteutui!

Vuosikymmeniä sitten nuoriso naureskeli sitä miten jotkut mummot käyvät pankissa tarkastamassa, että heidän säästönsä ovat siellä tallessa. Se oli yleinen naureskelun aihe. Nykyään meitä mummeleita kutsutaan "hiekan kuljettajiksi pankkisalien hienoille lattioille". Silti kaikki rahaliikenne toimii pankkien kautta. Harvassa paikassa voi laskun mennä maksamaan käteisellä.

Olen eläkkeellä, 66 v. entinen terveydenhuollon opettaja. Vuosia meni velaksi kouluttautumiseen, eikä niiltä vuosilta kertynyt eläkettä. Koitan sanoa, ettei eläkkeeni ole suuruudella pilattu!

Olen nyt viiden vuoden ajan käynyt vapaaehtoistyössä Nepalilaisessa orpokodissa. Vapaaehtoinen maksaa itse matkansa ja paikalla oleskelunsa. Orpokodin menoista (koulumaksut, ruoka, vuokrat, terveydenhuolto, ELÄMINEN) maksetaan 60% vapaaehtoisten maksuista ja 40 % lahjoitusvaroin.

Muutaman kerran olen maksanut osallistumiseni käteisellä ja muutaman kerran pankin kautta. Viime lokakuussa maksoin pankkini kautta (Tapiola), koska on keveämpi matkustaa, kun ei tarvitse kantaa huolta mukana olevista rahoista. Kaikki tuntui sujuvan hyvin. Oltuani kuukauden tyttöjen kodissa (orjuuteen myytyjen ja siitä pelastettujen tyttöjen) tuli kodin johtaja luokseni kertomaan, ettei ole saanut maksuani. Olin hämmästynyt ja kysyin oliko hän saanut kuittiani, jonka skannasin hänelle, heti maksamiseni jälkeen. Oli se hänellä ihan printattuna. Otin yhteyden pankkiini. Asiakaspalvelusta vastattiin, että minun tuli tarkistaa olivatko kaikki tiedot oikein maksussani. Olivat oikein! Lastenkodin johtaja kävi useaan otteeseen pankissa kysymässä rahan perään. Ei ollut tullut. Sanoivat kysyvänsä myös välittäjäpankista. Ei missään. Kijoitin asiakasneuvontaan uudelleen (kopioin koko kirjeenvaihdon, sillä minulle yli 800 € on iso summa). Sieltä ilmoittivat, että jos he alkavat tutkia asiaa se maksaa minulle 100 € tunti. Pyysin, että asia tutkittaisiin.
Koska pankista ei ole kuulunut mitään, menin pankkikonttoriin kysymään asiasta. Luukulla olevan tytön mielestä hänellekin tuo summa on suuri hukattavaksi. Hän vei minut kuitenkin konttorinhoitajan pakeille. Hän otti asiani vakavasti ja lupasi kysyä tapahtumien perään. Sainkin sitten vastauksen häneltä sähköpostiini, että pankki on kysellyt Nepalista, muttei ole saanut vastausta, mutta kyselisi jälleen.

Aikaisemmin sain oudon sähköpostiviestin Hollannista, VÄLITTÄJÄPANKISTA. Otsikko oli: Kielletty ulkomaanmaksu. Minua kehoitettiin ottamaan yhteys pankkiini. Tähän viestiin ei pankkini ole ottanut minkäänlaista kantaa. Kontorinhoitaja kertoi minulle, että Tapiola ei käytä minkäänlaisia välittäjäpankkeja vaan toimii suoraan ulkomaanpankin kanssa. En ole kuitenkaan maksanut mitään muuta ulkomaanmaksua kuin tämän, joka nyt on kateissa. Minun käskettiin vain odottaa, kun kysyin mitä voin asialle tehdä.
Otan kai seuraavaksi yhteyttä. Kuluttajavirastoon. Vai voiko joku kertoa oikeamman polun?

MUMMON PAINAJAINENKO ON TOTEUTUMASSA? Ovatko rahani kadonneet jälkiä jättämättä?

Syntymäpäiviä.

Onnea Iris (85-vuotta)!
Omat vanhempani kuolivat nuorina. 
Rakkaan Naapurin täti täyttää tänään 85 vuotta. Olen kohta 10 vuotta saanut seurata tämän suvun synttärijuhlintaa, mikä minulle on ollut suuri ihmetyksen aihe. Kun Iriksen isosisko Saga täytti 85 oli poikansa järjestänyt uskomattomat pidot. Päivänsankari kulki ympäriinsä nostellen kinttujaan, kuin can-can-tanssija, iloisena näytellen jalannousutaitojaan. Minusta se oli hauskaa, vaikka toiset vähän häntä pyrkivät hillitsemään. Kukaan ei voi väittää, etteikö Sagalla ollut upeat sääret, joita näytellä!

Iriksen 80-vuotispäivillä tapahtui hassu episodi:
Nuori naispappi tuli seurakunnasta visiitille. Sillä silmäniskulla, kun pappi astui pirttiin, talo hiljeni.
- Ajatella Iris, että täytät 80! Ei millään uskoisi..
- Minä olen 85! huusi Saga pöydän äärestä, vilkuttaen itselleen papin huomion.
- Ajatella! pyhästeli pappi.
- Ja tämä tässä on 90 vuotta! jatkoi Saga, osoittaen vieruskaveriaan.
- Enkä ole! suuttui Sagan vieressä oleva. Minä olen 87v!
Hän nousi, tuoli kolisten lähteäkseen, moisen häväistyksen koettuaan.
Pyysin häntä kirjoittamaan nimensä vieraskirjaan ja jäämään juhlaan. Nainen rauhottui ja jäi.

Ihan jännittää nämä juhlat. Varmuudella tiedän, että tarjolla on herkullisia täytekakkuja, suolaisia piirakoita ja tarjoilu on runsas. Puheenaiheena ovat suvun vaiheet: jutellaan siitä miten suvun naiset olivat Hamarin satamassa lastaamassa sahatavaraa laivoihin, kuinka erilainen järjestötoiminta kukoisti. Tiedän myös, että joukossa on useita, joiden kuulo alkaa heiketä ja näin keskustelu on paljon yksinpuhelua. Minä, Helsingin tyttö (66v.) olen pelkkä kummajainen. Kuuntelen sujuvasti, mutta kukaan ei edes tunnu odottavan, että sanoisin mitään. Tietävät kyllä, että puhun ruotsia, koska olen opiskellut Ruotsissa, mutta olen pelkkä kylkiäinen Naapurin siivellä.

Sagaa ei enää ole, mutta näen hänet joukossa, muistojen silmälasien läpi ja minua hymyilyttää.
Tahtoisin niin, että hän huitoisi ilmaa kauniilla säärillään!

Tästä se taas alkaa! (Puutarhahommat)

Aamuisin ajatukseni ovat vielä Nepalissa. Letittelen tyttöjen hiuksia unissani. En osaa vieläkään tehdä sellaisia kukkia lettinauhoista, kuin tytöt tekevät. Alimmassa kuvassa tytöt täyttävät mustekynänsä ennen kouluunmenoa.
 Muistot menevät 55 vuoden taakse, kun tein omiin letteihini mitä erilaisimpia, kirjailtuja "letinlämmittimiä".

Eilen se sitten tapahtui! Posti toi elämänpelastajan. Isoäidin kasvit lähetti siemenluettelon! MIKÄ RIEMU! Tutkin jokaisen sivun kynän kanssa: Purppuratulikukka, Kellohunajakukka, Punakosmos, Kaunokainen, Kaukasiantörmäkatkero, Rohtosormustinkukka, Parsasalaatti, Ahomansikka, Rohtosormustinkukka, erilaiset tomaatit: amppeleihin, kasvihuoneisiin, avomaalle, varkaidenkanssa ja poistettavat varkaat, kurpitsat: Jättiläiset ja pikkuriikkiset, koristekurpitsat.
Aivan hullaannun ja asetun vasta, kun lasken kustannukset. On todettava, että kalliita ovat! Pitää käydä luettelo läpi uudelleen, kun ensi kiihko on laantunut. Lupaan kuitenkin ostaa yhden uutuuden!

Olenhan kerännyt krassin siemenet, akilleijat, samettikukat, petuniat, sormustinkukat ja villiruusut jo syksyllä. Amppeleihin laitan taas tavallisia mansikoita vanhojen rönsyistä. Venäläiset vieraat ihmettelivät niitä viime vuonna. Ihmetelkööt tulevanakin kesänä!

Olen normaalissa aikataulussani

En ole jouluihmisiä. Tapanin tullessa huokaisen helpotuksesta ja ryhdyn "töihin". Eilen pohjustin taulukankaita urakalla ensi kesän näyttelytöitä varten. Tänään käyn ne vielä läpi hienolla santapaperilla ja pohjustan uudelleen. Sitten alkaa itse maalaaminen, ihana aika, kun kelloon ei katsota, eikä ajatella muuta kuin värien sekoittamista ja siveltimen vetoja.
Vatsa kertoo milloin on syönnin aika.
Minulle valo on tärkeä asia ja sen puuttuminen näin talvella on kiduttavaa! Kuuntelen radiosta päivän pitenemisestä ja noita kauniita sanoja MERITUULI ja MERISUMU. Nepalissa tuli aloitettua aamut HAIKUJEN kirjoittamisella. (Nuoruusaikojen harrastus). Sain kirjoitettua kolmatta sataa. Se korvasi maalauskankaat ja siveltimet. Oikeastaanhan kaikki taiteet ovat sama asia. Maalaaminen, kuin säveltämistä, runojen rustaaminen, kuin maalaamista ja maalaaminen, kuin säveltämistä...ja kaikki lopulta yhtä tanssia, liikettä tai liikkumattomuutta.
Pidän improvisoinnista kaikissa eri taidemuodoissa. Se on sukua umpihankeen hiihtämiselle. Nykynuoret puhuvat neitseellisillä rinteillä laskettelusta. Se on sukua improvisoinnille.

Yritän pakottaa itseni ulos silloin tällöin. Hain eilen sukset varastosta. On lämpimät vaatteet (neuloin uudet sukat vanhoihin varsiin eilen) eikä minkäänlaista veruketta olla hiihtämättä!
Hyviä kelejä kaikille!

Olipa kaksi kuukautta elämää!

Ensin vauhdikas kuukausi Papa's Housessa. Dashain-juhlapyhinä kouluista on pitkä loma ja jokainen, jolla on paikka mihin mennä lähtee lomanviettoon. Se voi olla eno tai täti. Harvalla orpokodin lapsella on isä tai äiti, joiden luona viettää lomansa. Pari päivää Katmanduun saapumiseni jälkeen tuli suuri bussi hakemaan lapset 340 kilometrin matkalle. Kaikki tiedämme mitä se merkitsee vuoristotiellä: SATOJA oksennuspusseja ja sen, että lähtiessä niin puhdas linja-auto on kohta oksennuksessa sisältä ja ulkoa.
Orpokodin pihalla oli joukko hiljaisia, joilla ei ole paikkaa minne mennä. Priya 6v. on uusi tyttö ja hän oli siinä luulossa, että hänkin lähtisi. Tyttö oli pakannut reppunsa jo pari päivää aikaisemmin, vaikka toiset sanoivat, ettei ole varmaa, että kukaan häntä hakisi. Linja-autoon hänellä ei ollut asiaa.
Tytön reppu lensi moneen kertaan nurmikkoon ja sisupussi kiukkusi ympärilläoleville. Kun bussi lähti tuli monelle itku. Miten lohduttaa, kun lapsen ikävään ei ole lohdutusta?
Priya löysi nopeasti huoneeseeni ja sen ilmapallot. Hän puhalteli ilmapalloja ja päästi ne lentoon ja ikävä näytti helpottaneen. Kahden päivän päästä portilla oli nainen, joka ilmoittautui Priyan mummiksi ja halusi viedä tytön kotiinsa Dashain ajaksi. Lupauksiin pettynyt tyttö ei tahtonutkaan lähteä mummin matkaan. Seuraavana päivänä portille tuli nuori mies, joka ilmoittautui Priyan isäksi ja halusi viedä tytön kotiin. Tyttöpä ei lähtenyt. Hän kutsui minua siskoksi ja viihtyi huoneessani tekemässä taikataikinasta olioita. Hän oppi kuukaudessa englantia ja osoittautui muutenkin harvinaisen oppivaiseksi.
Nyt on sitten tyttöjen kanssa, viidessä vuodessa, ommeltu mekoiksi, kasseiksi ja muuksi tarvekaluksi 548 metriä kangasta. On neulottu kaulahuiveiksi, pipoiksi ja sukiksi 16 isoa säkillistä lankoja. KIITOS YSTÄVIENI LAHJOITUSTEN (ja oman kukkaroni!).
Kävin mytös PATSUHIAN kylässä viettäen Romjan, Sabitan, pikku Sofian ja BaliRamin kotona muutaman yön. Koko kylän asukkaat halusivat tulla kuvatuiksi. Digikamera on ihana keksintö! Minä kuvasin. Kuljeksin myös uusissa kylissä, joista löysin 3 CP-vammaista lasta. Heidän perheilleen opetin lapsien asentohoitoa ja muuta kuntouttavaa käsittelyä viikon ajan. Tapasin opettajia, joiden keskusteluhalu vanhan, länsimaisen opettajan kanssa oli loputon.
Matkani loppupuolella sain kutsun kerjäläisnaisen kotiin. - Ei se mikään koti ole, hän tokaisi, kun lähestyimme pressuista kyhättyjä telttoja. 50 perhettä asuu Boudhanatissa siinä slummissa. Lämpötila laskee 2 asteeseen öisin näin joulukuussa, voi vain kuvitella miltä tuntuu asua moisessa paikassa!

Terveiset todelliselta elämysmatkalta!

Kotona jälleen!
Olisin halunnut kirjoittaa, mutta kaikkialla maailmassa ei ole sähköä tai kenttää!
Tytöt Papa's Housessa ovat kasvaneet ja kehittyneet valtavasti vuoden aikana. Heidän olonsa ovat myös kohentuneet: syövät kaksi kertaa päivässä makoisaa ruokaa, juovat teetä kaksi kertaa päivässä ja syövät hedelmän joka päivä. Koulussa moni oli taas hypännyt yli pari luokkaa ja silti saanut lähes täysiä pisteitä. MITEN hillitä liiallistakin lukuhalua? Jotkut tytöistä aloittaa koulusta tultuaan läksyjen luvun ja lopettavat vain nukkumaan mennessään.
Aamuisin ihana Dankumari, keittiön hengetär toi minulle teetä huoneeseeni klo 5.30. SE ON LUXUSTA kylmän yön jälkeen. Nukuin viimeiset pari viikkoa PATJAN ALLA, koska yöllä lämpötila laski kahteen asteeseen. Siltä lämmöstä oli vastentahtoista nousta aamutarpeille, kun hengitys näkyi huuruna.
Vierailin Lamahin lähistöllä olevissa kylissä ja löysin kolme CP-vammaisen lapsen perhettä. Ohjasin äitejä lasten liikehoidoissa useina päivinä ja sain nähdä tiedon tuottamaa iloa ja helpotusta. Lähinnä asentohoitojen tuottama rentous oli helpottavaa sekä lapsille, että äideilleen. Minut on taas kutsuttu useampaan kylään uudelleen.
Viisi vuotta sitten vierailin erään lammen takana olevassa, pienessä temppelissä. Väsyneenä, helteessä halusin nähdä tuon temppelin uudelleen. Kävelin noin 7 km matkan sinne ja istuin rauhoittamaan mieleni puun varjoon. Hyvin nopeasti minut ympäröi noin 20 ihmistä. Seurasi kysymysten ryöppy: Kuka olet? Mistä tulet? Mitä teet täällä? Mitä teet Nepalissa?
Vastailin ja tein vastakysymyksiä. Pian minut kutsuttiin joukkoon mukaan. He olivat musiikista ja tanssista kiinnostuneitten opettajien ja opiskelijoiden joukko. IKINÄ en ole sellaiseen viattomaan tanssiriehaan heittäytynyt! Minulla oli hauskaa! Rumpu, huilu, tampuriini ja ihmisääni, siinä instrumentit ja jokainen esiintyi vuorollaan. Minä lauloin pravurini ja esitin suomalaista jenkkaa. Helteessä polkka olisi ollut rankkaa! Lauloin kuitenkin, paljon ihastustaa saaneen Säkkijärven polkan. Sain esittää sen jopa pikauusintana.
Päiväni ylitti kaikki odotukseni!
Myöhemmin lisää ja laitan kuvia ainakin facebookinn, kunhan saan käytyä ne kaikki 10000 läpi! Opettelen laittamaan tännekin
Myöhemmin lisää
Sirkka

Siunattu otsalamppu!

Kun sähköt ovat jatkuvasti katkolla ja yö on sysimusta jo kello 19, on otsalamppu välttämätön kapistus. Enää viikko tyttöjen koulun alkuun ja kaikilla on vimmattu kiire ommella itselleen laukkuja, kynäkoteloita, suihkupesusykeröitä, keittiöihin pannulappuja, sydämiä roikkumaan kärreistä ja joulukuuseen koristeita. Kuulen 1000 kertaa päivässä: Sister Sirka, how to doo? Ja sister Sirka yrittää vastata kaikille ja näyttää.